Iso kiitos

Nyt kun on kotiuduttu ja pikku hiljaa palataan arkeen, on aika päättää tämä blogi kiitokseen. Kiitän siis matkakavereitani, ja kaikkia jotka mahdollistivat tämän reissun. Kokemus oli mahtava ja ikimuistoinen! On huippua että oppilaille aukeaa tämmöisiä mahdollisuuksia, ja kun niitä tulee kannustan jokaista käyttämään ne! Nämä ovat niitä kokemuksia joista on varmasti hyötyä jatkossakin. Esimerkiksi minulla  saattaakin olla jo tiedossa kesätyö tarjoilijana, ja se on tämän meidän reissun ansiota. Jos siis teille tulee tilaisuus lähteä maailmalle, niin lähtekää! Hetkeäkään en vaihtaisi pois, ja jos uusi mahdollisuus ulkomaille lähtöön tulee, niin ei tarvitse kyllä kahta kertaa miettiä. Seuraavaa reissua odotellessa... :)

-Suvituuli

Ruokaa ja aurinkoa

Tässä kotimatkalla kerron vielä viimeisimmät  jutut. Elikkä käytiin yhtenä vapaapäivänä rannalla oli todella lämmintä ja uimaan olisi tehnyt mieli. Itse paloin aika pahasti mutta ei se suurimmaksi osaksi menoa haitannut.
Viimeisellä viikolla käytiin guggenheimin bistrolla syömässä. Saatiin vähän erityisempää palvelua ja viiniä. Suvituuli niin annos oli grillattua tonnikalaa, minulla ja Elinalla oli vasikan fileet ja pekoni terriiniä. Jälkiruoaksi tottakai bistron spesiaali: torrija ja sen seurana juustojäätelöä. Mielipide ruuasta kaikilla oli että se oli taivaallista ja parasta ikinä.
Hämmennytti vähän kun suomessa ei oikein tule kevät ja Bilbaossa nyt kesä, tullessa oli puut lehdettömiä ja kukkia vain jossain paikoissa ja nyt kuudessa viikossa kaikki oli niin rehevää ja kukoistavaa.

-Emmi

Vapaa-aikaa Bilbaossa

Vapaapäivät ja ajan työpäivien jälkeen olen pyrkinyt käyttämään jotenkin muuten kuin makaamalla sängyn pohjalla asunnolla. (Vaikka toki niitäkin kertoja on rankkojen työpäivien jälkeen ollut.) Vapaa-aikani käytän niin salilla käymiseen kuin ulkona seikkailemiseenkin. Ostin heti alkuajasta täällä itselleni salikortin semmoiselle salille, jossa on mahdollisuus treenaamisen lisäksi muun muassa rentoutua kylpylässä, käydä uimassa ja saunoa niin suomalaistyyppisessä kuin turkkilaisessakin saunassa. Tämä sali on tullut hyvin tutuksi täällä ollessamme, ja siellä vietänkin aikaa muutamana päivänä viikossa.
Lisäksi vapaa-ajalla kuljemme sekä porukalla että yksinkin ympäri kaupunkia. Joskus esimerkiksi shoppailun merkeissä, ja joskus vaan uusia paikkoja etsien ja ihaillen. Lähtemällä vaan kävelemään sinne minne mieli tekee, on uuteen paikkaan tutustuminen tehokasta! Hyvänä esimerkkinä toimii eräs päivä, jolloin päätin lähteä lenkille ja nousta yhden tietyn sillan päälle. Sillalle noustuani huomasin, että kävelytie jatkuu vuoren huippua kohti, joten lähdin seuraamaan sitä ja löysinkin polun upealle maisemapaikalle. Matkan varrella näkyi aasejakin! Sama juttu kävi myös aiemmin minulle ja Elinalle eräässä toisessa paikassa. Jos siis haluat tutustua uuteen kaupunkiin, suosittelen lämpimästi vaan lähtemään ulos seikkailuun! Loppuun laitan vielä kuvia kaikesta mitä olemme Bilbaossa seikkaillessamme nähneet. :)
P.s Kotiin lähtö sen kun vaan lähestyy, tähän mennessä on jokaisen suusta jo ainakin kerran kuulunut; "mie haluan jäähä tänne.."

-Suvituuli

Korkeuksissa

Käytiin sunnuntai-iltana funicularissa eli vuoristojunassa, joka vei meidät kukkulalle, josta näki koko Bilbaon. Maisemat olivat henkeä salpaavat ja kukkulalla olisi voinut viettää vaikka koko yön kaupungin valoja katsellessa. Luultavasti käymme täällä vielä uudestaan ennenkuin palaamme Suomeen. :)

-Elina

Tarjoilijan työpäivä

Tässä postauksessa pääsette hyppäämään mukaan meidän tarjoilijoiden työpäiviin.
Joka päivä meidän täytyy siis olla Bistrossa klo. 13 työasut päällä ja valmiina vastaanottamaan asiakkaat. Yleensä kuitenkin olemme Elinan kanssa valmiina jo noin varttia vaille, sillä aina löytyy jotain tekemistä.
Ravintolassa salin puoli jaetaan kahteen eri osioon, pöydät 1-26, ja pöydät 41-47&31-38. Molemmissa osioissa on pienet "toimistot", joissa säilytetään kaikki tarpeellinen kuten viinit, vedet, leivät ja aterimet. Työpäivä aloitetaan laittamalla kaikki valmiiksi toimistoihin.
Asiakkaan tullessa sisään ohjaa yksi henkilö hänet aina tiettyyn pöytään menujen kanssa. Tämän jälkeen jokaiselle asiakkaalle tarjoillaan vettä lasiin, jätetään vesipullo pöydälle ja lisäksi oliiveja pienessä kupissa. Kun asiakkaalta on otettu tilaus, viedään pöytään leipää sekä joko puna- tai valkoviini aina lasiin tarjoiltuna. Jos asiakkaan valitsema menu sisältää viinipullon, jätetään se pöydälle. Bistrossa on käytössä kaksi tiettyä viiniä jotka sisältyvät menuihin, mutta halutessaan asiakas voi valita viini-menusta jonkin viinin ja maksaa tästä erikseen.
Tilauksen ottamisen jälkeen ruvetaan tarkkaavaisena kuuntelemaan huudetaanko keittiöstä ruokien olevan valmiita. Pyrimme kuitenkin välillä käymään tarkistamassa missä vaiheessa ruuat ovat, ja jos annos alkaa olla viimeistelyvaiheessa niin jäämme keittiöön odottamaan annoksen valmistumista. Annokset kuljetetaan aina käsin ja enintään kolme kerralla. Jos annoksia on neljä tai enemmän ja muita tarjoilijoita ei ole auttamassa, kannetaan annokset suurella puisella "tarjottimella" lähemmäs pöytiä, ja sitten tarjoillen pöytiin.
Samat aterimet pyritään pitämään asiakkaalla alku- ja pääruuan ajan. Pääruuan jälkeen asiakkaalle vaihdetaan jälkiruoka-aterimet, ja joihinkin annoksiin asiakkaalle saatetaan lisätä esimerkiksi lusikka.
Asiakkaan syötyä jälkiruuan, käydään asiakkaalta kysymässä haluaisiko hän kahvia tai teetä. Tämän jälkeen pöytään viedään puurasiassa "petit fours", eli pieniä keksejä ja vaahtokarkkeja ravintolan puolesta. Asiakkaan lähdettyä pöytä plokataan kokonaan eli raivataan tyhjäksi, puhdistetaan ja päivästä riippuen joko katetaan heti uudelleen tai jätetään myöhemmälle.
Työpäivät päättyvät siihen että kaikki pöydät ovat katettu illan tai seuraavan päivän pöytävarausten mukaisesti, ja toimistot on siivottu ja tyhjennetty esim. oliiveista ja leivistä.
Ns. helpon työpäivän aikana askelia tulee helposti yli 20 000... Tästä voitte siis päätellä paljonko askelia tulee silloin kun bistrossa on esim. 80 hengen ryhmä, ja nämä aiemmin mainitsemani puiset tarjottimet eivät ole käytössä vaan kaikki kannetaan käsin. Niin plokattavat astiat keittiöön tiskauspaikalle sekä valmiit annokset keittiöstä asiakkaille. :D Kiireisinä päivinä ei töissä seisoskella, vaan silloin päivät ovat jatkuvaa juoksemista keittiön, toimiston ja eri pöytien välillä. Vaikka Elina kirjoittikin aiemmin että työ ei ole väsyttävää, on se silti ainakin useimmiten melko vaativaa. Jos teistä lukijoista joku saa joskus mahdollisuuden päästä tänne Bistroon töihin, on mielestäni neljä tärkeää asiaa jotka tulee omata; fyysinen kestävyys, kärsivällisyys, tarkkaavaisuus ja oma-aloitteisuus.
Nytpä valmistaudunkin uuteen työpäivään aurinkoisissa merkeissä! Noin viikon päästä nähdään! :) *apua!*

-Suvituuli

Menuun kuuluvat viinit.

Viini-menun viinejä.

Petit fours.

Iltanäkymä ravintolan terassilta.

Pinchoja

Tässä muutama kuva kun laiteltiin Bistron yhteydessä olevaa kahvilaa valmiiksi.

-Emmi

Fiiliksiä töistä

Neljäs viikko on nyt menossa ja työnteko luonnistuu jo paljon paremmin, kuin ensimmäisellä viikolla. Henkilökohtaisesti itselläni jalat olivat _todella_ kipeät ensimmäisellä viikolla ja minun oli pakko ostaa lenkkarit, että pystyin tekemään töitä ajattelematta kokoajan kipua ja, että milloin pääsen seuraavan kerran istumaan ja lepuuttamaan jalkoja. Suosittelen siis, että valitsette kenkänne huolella ja välttämättä ne työkengät ei ole parhaat mahdolliset omaan jalkaan.
Työnteko oli uusien kenkien myötä niin paljon helpompaa ja jopa mukavaa. Monet varoittelivat, että työ täällä olisi raskasta ja väsyttävää, mutta minusta ja Suvituulista ei ole tuntunut tältä. Suvituuli esimerkiksi sanoi, että normaali koulun käynti väsyttää paljon enemmän, kuin työnteko täällä.
Kiirepäiviä on aika paljon ja työilmapiiri on silloin vähän kireämpi, mutta olemme selvinneet niistäkin mallikkaasti ja rauhalliset illat on leppoisaa aikaa olla töissä ja iltavuoroihin on aina kivempi mennä, kuin päivävuoroihin.
Asiakaskuntaan kuuluu yleensä espanjalaisia ja ranskalaisia, mutta paljon käy myös esim. brittejä sekä Euroopan muista maista tulleita. Kävipä bistrossa syömässä 12 hengen suomalaisryhmäkin, joten saatiin palvella asiakkaita myös suomeksi. :)

Tämä postaus ei nyt valitettavasti sisällä kuvia yhtään, koska ne on säästetty seuraavaa postausta varten. Palaillaan! :)

-Elina